Evoluutio voi johtua useasta eri tekijästä. Yksi yleinen tekijä on luonnonvalinta, joka ohjaa evoluutiota karsimalla heikot yksilöt, jotka eivät pärjää sen hetkisessä ympäristössään. Luonnonvalinta toimii siten, että yksilöt, joilla on huonosti sopeutuneet ominaisuudet joutuvat pedon syömiksi, saavat jonkun sairauden, johon kuolevat tai eivät vain pysy hengissä kyseisessä imastossa ja ympäristössä. Evoluutioon johtaa myös mutaatio. Se tapahtuu yksilön geeneissä, kun se saa geeniperimänsä. Ilman mutaatiota evoluutio ei olisi mahdollista, koska silloin kaikki lajit pysyisivät samanlaisina eikä kehitystä tapahtuisi. Joskus saman lajin populaatioiden välille syntyy lisääntymiseste, kuten maantieteellinen isolaatio, jolloin sama lajin kaksi populaatiota alkavat kehittyä eri suuntiin, koska niiden välinen geenivirta katkeaa. Tämä johtaa lopulta uuden lajin syntyyn. Migraation ansiosta tietylle elinympäristölle hyödyllinen perinnöllinen ominaisuus leviää populaatiossa.
Evoluutiota tutkitaan monella tieteen alalla. Vertaileva anatomia vertaa eri eläinten rakennetta keskenään ja tulkitsee niiden yhtäläisyyksiä ja eriäväisyyksiä. Toinen tieteen ala on embryologia eli alkiokehitysoppi, joka taas vertaa eri eläinten alkioita ja niiden kehittymistä. Evoluutiota voidaan myös tutkia fossiilien avulla. Fossiilit auttavat selvittämään aikaisemmin eläneiden lajien rakenteita ja tutkimaan erilaisten nykyisin elävien lajien mahdollisia yhteisiä esi-isiä.
Elämä maapallolla kehittyi esitumallisista eliöistä, joihin ensin kehittyi tuma ja lopulta niistä syntyivät monisoluiset eliöt. Evoluutio on kehittänyt niitä koko ajan monimutkaisemmiksi eliöiksi ja eläimiksi, jotka ovat sopeutuneita elinympäristöönsä ja jotka tulevat kehittymään vielä uusiksi lajeiksi ja sopeutumaan ympäristönsä muutoksiin parhaansa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti